Heippa! En muista tarkalleen minä vuonna, mutta about 6 vuotta sitten aloin haluamaan ikiomaa koiraa. Vinguin erityisesti syksyisin omaa koiraa, koska silloin Roope oli isäni kanssa metsillä ja tietenkin juuri silloin minulla oli intoa koiran kanssa puuhailuun.
Muistaakseni jopa ensimmäinen rotu, jota mietin, oli shetlanninlammaskoira, mutta se hiipui, koska äitini työkaveri sai beaglen pennun, jolle ajatteleltiin tehtävän parin vuoden päästä pennut. Niimpä innostuin beagleistä ja kävimme jopa katsomassa äitini työkaverin beagleä. Jokunen tovi vierähti ja eräänä kesänä mökillä ollessamme, isäni sukulainen tuli käymään pienen japaninpystykorvapennun kanssa ja siitä syttyi suuri innostus kyseistä rotua kohtaa. Olinkin parin vuoden ajan aivan varma, että jonain päivänä perheeseemme saapuisi minun oma japsipentu. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Vuoden 2016 kesällä jokin sai minut ajattelemaan, että japaninpystykorvassa ei ole sitä jotain. Niimpä aloin taas tutustumaan eri rotuvaihtoehtoihin. Tässä vaiheessa suhtautuminen asiaan oli jo huomattavasti kypsempää, joten aloin vihdoin laittamaan viestiä eri kasvattajille. Kyselin japsikasvattajien lisäksi tietoa corgikasvattajilta ja shelttikasvattajilta. Olin taas löytänyt sheltit ja pian minulla oli kaksi rotua jäljellä, japaninpystykorva ja shetlanninlammaskoira.
Aloin etsimään shelteistä ja japseista enemmän tietoa ja pyrin löytämään mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia kyseisistä roduista ja niin se sheltti vain voitti. Luonne ja soveltuvuus moniin lajeijin sekä ensimmäiseksi koiraksi kiehtoivat ja jokin siitä japsista vaan puuttuu, en tiedä vieläkään mikä.
Syksyllä minulla oli jo kasvattaja tiedossa, ja pentue oli tulossa tammikuulle 2017. Soittelimme kasvattajan kanssa vuoden 2016 lopussa, mutta tammikuun alussa sain elämäni parhaimman soiton; pennut ovat syntyneet 2.1. ja toinen niistä on minulle, jos vain haluan sen. 14.1. laitoin kasvattajalle viestin, että otamme pennun.
Helmikuun puolivälissä menimme katsomaan pentuja ja jo kuvista suosikikseni oli noussut Onneliksi nimetty pentu. Nähtyämme pennut, tykkäsin edelleen enemmän Onnelista. Se oli kahdesta pennusta isompi ja tykkäsi pyöriä ympäriinsä enemmän kuin toinen. Onnelin minä sitten valitsin ja 27. helmikuuta haimme sen kotiin ja uudeksi nimeksi valikoitui Nelma.
Tässäpä oli tarina, miten päädyin juuri shetlanninlammaskoiraan ja juuri Nelmaan. Yhden päivän kaduin, mutta vain siitä syystä, että Roope päätettiin lopettaa ja ajatus tuntui hirveältä, mutta sitä lukuunottamatta en ole päivääkään katunut. Koiran hankinta juuri siinä vaiheessa oli mahtava valinta. Ja en olisi ikinä voinut kuvitella, että ensimmäinen oma koirani voisi olla näin nappivalinta. Nelma on täydellinen koira juuri minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti