sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Tokon alkeita tulevan mettäkoiran kanssa

Heippa! Sanoin pari postausta sitten, että voisin joku päivä kirjoittaa siitä, kun olimme Raikun kanssa leikkikoulu-nimisellä tokokurssilla, ja ajattelin kertoa siitä nyt.

Toukokuussa päätin haastaa itseni ja ilmoittauduin tokokurssille Raikun kanssa. Ajattelin, että meidän villikkoon täytyy saada vähän rotia ja en halunnut, että Raikun kanssa käy sama kuin Roopen kanssa. Roope nimittäin oli aivan mahdoton tuntemattomien koirien läheisyydessä.


Jo ensimmäiset treenit osoittivat, että ei ole syytä katua osallistumistamme. Toki aluksi pystykorvamaiseen tapaan haukuttiin kovasti, mutta parin kieltämisen jälkeen poitsu osasi olla jo hiljaa. Ensimmäisissä treeneissä Raiku juoksi useaan otteeseen minua ympäri ja aina kun pyysin siltä huomiota, loikkasi se päälleni kuin mikäkin villikko. Treeni treeniltä näytti jo paremmalta.


Istuminen alkoi onnistua jo ekoissa treeneissä, toki sitä oltiin jo harjoiteltu kotona ennen niitä. Luokse tulo onnistui joka kerralla super hyvin ja tämä onkin aivan huippu juttu, tärkeä taito kun on. Maahan meneminen oli alkuun hieman hankalaa ja varsinkin siellä pysyminen oli liikaa malttamattomalle nuorelle, mutta yllättävän nopeasti sekin alkoi luonnistua. Kyllä se vain niin on, että nuorena oppimismotivaatio on aivan katossa. Seisominen on sujunut ihan ok, mutta oikeanlaista asentoa emme kyllä ole saaneet vielä tähänkään päivään mennessä (tosin Raikun kanssa treenailu on jäänyt aika vähäiseksi leikkikoulun loputtua), kaikista suurin haasteemme kuitenkin on seuraaminen, se ei millään tunnu onnistuvan, mutta pitää kotona jatkaa treenailua. Joka tapauksessa olen ylpeä meidän nuoresta pojasta, niin hyvin se oppi olemaan välittämättä muista koirista ainakin siellä tokokentällä.


Tätä postausta kirjoittaessani sain pienen motivaatiopiikin aikaiseksi ja haluttaisi alkaa touhuamaan enemmän Raikunkin kanssa jatkossa, isäni kun ei kuitenkaan treenaile tuollaisia juttuja muutakun normaali arjen lomassa ja metsällä, silloin kun sinne pääsee.


Millaista puuhaa teidän perheen metsäkoirat harrastavat muulloin kuin metsästysaikaan? Ja kiinnostaisiko jatkossakin myös Raikun jutut, kun vielä kotona Nelman kanssa asustellaan?

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Koirahierontaa

Heippa! Tänään aattelin tulla kertomaan teille hieman kuulumisia liittyen Nelman jalkakipuiluun.

Nelmalla esiintyi huhtikuussa ensimmäisen kerran kipua oikeassa takajalassa, kyseessä tuntuu olevan rasituskivun tyyppinen ongelma, koska oireilua esiintyy yleensä mökkiviikonloppujen jälkeen, kun Nelma on saanut juosta vapaana ulkona.


Juhannuksena jalka alkoi taas oireilemaan mökillä olon aikana. Se ei kuitenkaan näyttänyt kipeältä enää seuraavina päivinä, kun olimme palanneet kotiin, joten päätin lähteä tutustumaan Nelman kanssa rally-tokoon juhannusviikonlopun jälkeisenä keskiviikkona. About tunnin rally-tokottelujen jälkeen jalka alkoi oireilla, joten ilmoitin siitä treenien vetäjälle. Siinä me sitten pohdimme asiaa ja tutkailimme kipua treenien vetäjän ja erään toisen treenailijan kanssa. Kyseinen treenailija ilmoitti käyneensä koirahierontakurssin ja sanoi, että voisi käydä joku päivä hieromassa ja tutkimassa, voisiko jalassa olla jotain lihasjumia tms. Niimpä sovittiin, että lauantaina kyseinen nainen tulee hieromaan Nelman (ja kyseiset rally-tokoreenit loppuivat siis meidän osalta siihen sillä kertaa).


Hieroja saapui lauantaina kolmen neljän aikoihin, aluksi hän haastatteli minua vähän, jonka jälkeen sitten alkoi hieromaan Nelmaa. Selvisi, että lapaluiden seudulla oli jumia ja vasen (eli ei kipeä) takajalka oli ihan jumissa. Oikeassa (kipeä) takajalassa havaittiin jonkinlaista jumia lihaksessa, joka ilmeisesti kiinnittyy moneen paikkaan muun muassa lonkkaan (muistaakseni). Ihan hieronnan jälkeen Nelma ei laittanut painoa kipeälle jalalle ja loppupäivän se pääasiassa nukkui, koska hieronta tekee koiran väsyneeksi. Sovittiin sitten, että soitamme eläinlääkärille ja pyydämme viikon Rimadyl-kuurin (Rimadyl = tulehduskipulääke).


Emme havainneet kipua lauantain jälkeen ja maanantaina pääsimme aloittamaan Rimadyl-kuurin. Sovimme myös, että hieroja tulee uusintavisiitille about viikon päästä ensimmäisestä. Hieroja tuli sitten käymään perjantaina. Selvisi, että vasemman jalan lihakset eivät enää olleet niin jumissa kuin aikaisemmin, mutta oikeassa jalassa oli vieläkin jonkinlaista jumia, ja Nelma ei oikein halunnut, että kyseiseen kohtaan kosketaan. Hieronnan jälkeen ei ollut ontumista havaittavissa, eikä ole vielä tähänkään päivään asti ollut (viimeisimmästä hieronnasta siis kaksi päivää). Sovimme, että ilmoittelen Nelman ja jalan vointeja, sekä katsotaan, alkaako jalassa esiintyä ontumista tuon lääkekuurin loputtua. Arveltiin, että seuraavan kerran hierotaan varmaan about 2-3 viikon päästä.