Roopen silmät ja Nelman korvat

Heippa! Tänään aattelin kirjoitella ihan vain normaalin kuulumispostauksen, jollaista ei olekaan tullut pitkiin aikoihin.

Aloitetaan Roopesta, josta en olekaan puhunut viime aikoina. Roopella menee pääosin hyvin, isäni käyttää sitä pyörälenkeillä viikoittain, mutta suurimman osan ajasta se paistattelee päivää juoksunarun päässä ja nauttii hirven jalastaan.

Viime viikonloppuna, eli juhannuksena Roope oli muun perheemme kanssa mökillä, kun me olimme Nelman kanssa poikaystäväni perheen mökillä. Puhuin lauantai-iltana puhelimessa siskoni kanssa, ja hän kertoi, että Roopella on ollut hieman silmäongelmia. Syytä ei tiedetä, mutta toinen silmä oli kuulemma ollut lähes ummessa koko lauantain, mutta illalla ilmeisesti jo hieman auki. Sunnuntaina silmä oli jo lähes kokonaan auki, mutta molemmat silmät rähmivät paljon. Tällä hetkellä silmänympärykset ovat tavallista tummemmat ja silmät näyttävät hieman huonolta, mutta ei ne näytä Roopea häiritsevän.

Silmäongelmat johtuvat luultavasti joko jonkun oksan raapaisusta, Roopen omasta raapaisusta tai sitten Nelmasta, joka hyppii Roopen naamalle ikävästi välillä. Nelman hyppimistä tosin tarkkaillaan nykyään tarkemmin, ettei satuttaisi vanhempaa koiruuttamme.

Tästä pääsemmekin sopivasti Nelmaan, josta olen puhunut blogissa enemmän, koska onhan tämä pääosin Nelman elämää, koska se on kuitenkin minun oma koira ja touhuan sen kanssa enemmän.

Nelman kanssa olimme tosin juhannuksena poikaystäväni perheen mökillä, niin kuin mainitsinkin ja siellä meni oikein hyvin. Mökillä oli siis taas toissapostauksessa mainitsemani labradoripojat ja Nelma ja Jallu tuli taas oikein hyvin toimeen, kun taas Kassu viihtyi omissa oloissaan ja murisi hieman, jos nuoremmat tulivat häiritsemään.

Mökkireissu ei kuitenkaan ollut se tärkein asia, josta halusin kertoa Nelmaan liittyen tässä postauksessa, vaan halusin kertoa Nelman toisesta korvasta, joka nousi tuossa toukokuussa pystyyn. Sheltin korvathan tosin ei saisi olla pystyssä, joten aloimme miettimään ja googlettamaan keinoja korvan laskemiseen.

Testasimme aluksi sinitarraa, joka pysyi alle vuorokauden ja sitten päätimme testata glyserolia, jota Nelman kasvattajan tytär suositteli meille, kun näimme hänet aikaisemmin blogissa mainitsemissa koiranäyttelyissä.

Hieroin glyserolia korvan kärkeen siten, että kärki oli aivan märkä, lisäksi painoin sitä vähän aikaa sormillani. Glyseroli vaikutti heti ja siitä päivästä, kun laitoimme sitä, on korva ollut taas oikeanlainen, ainoastaan silloin, kun Nelma nostaa kuononsa ylös, korva menee pystyasentoon, mutta heti normaaliasennossa se on taas puolilurppa.

ENNEN

JÄLKEEN

Muita kuulumisia ei taida tähän hätään olla, tänään illalla on Nelman kanssa taas eskari, jota varten harjoittelimmekin eilen hieman.