Heippa! Tänään kerron teille vihdoin meidän tottelevaisuuskoulutus-eskarista, josta mainitsinkin viime postauksessa. Tähän mennessä treenikertoja on ollut kolme kappaletta, joita on siis kaikkineen kahdeksan.
Ensimmäiset treenit olivat 12. kesäkuuta. Ensimmäisellä kerralla Nelma oli hieman ihmeissään, autosta ulos tultaessa, kun yhtäkkiä oli uusi paikka ja koiria enemmän kuin ns. normaaleissa oloissa, mutta hyvin se silti käyttäytyi.
Kun kello löi 19:00 ja kaikki koirat oli saatu kentälle rinkiin, ohjaaja selitti meille parit asiat ja lähti sen jälkeen käymään läpi koiria, katsomaan siis miten ne reagoivat vieraan ihmisen kosketukseen. Meidän kohdalla Nelma oli tunnetusti aivan innoissaan uudesta ihmisestä ja halusikin heti mennä häntä heiluen rapsuteltavaksi, myös hampaiden näyttäminen sujui ongelmitta, kun ohjaaja tarkisti niiden olemassa olon. Tämä on jokaisten treenien alussa tehtävä rutiini ja Nelma on joka kerralla tapansa mukaisesti ollut todella innoissaan rapsutuksista.
Ensimmäiset treenit kuluivat perusjuttujen parissa. Ohjaaja esimerkiksi kävi kaikki koirat läpi tarkastaen käskyt istu ja maahan. Meidän kohdalla istuminen sujui ongelmitta, mutta maahan menossa minä hoin käskyä turhan monta kertaa, vaikka yhdellä kuuluisi selvitä. Näiden käskyjen lisäksi ohjaaja kehotti opettamaan seiso-käskyn, ellei koira tätä jo osaa, meillä osataan jotenkuten, mutta harjoitusta vaatii.
Olemme harjoitelleet seuraamistakin jo ensimmäisistä treeneistä lähtien, ringissä kiertämisen, sekä muiden koirakoiden välistä vuorotellen pujottelun parissa. Seuraaminen on meille hieman haastavaa, sillä ensimmäisissä treeneissä Nelma haisteli maata ja siitä eteenpäin vain lähinnä vetänyt. Harjoittelimme tätä muun muassa torstaina kotona sisällä, sekä narun kanssa, että ilman, ja se sujui aika hyvin, mutta pitänee luultavasti harjoitella enemmän pihalla ärsykkeiden keskellä.
Seuraamista virkistävinä juttuina olemme opetelleet toisissa ja kolmansissa treeneissä täyskäännöksiä ja käännöksiä vasemmalle ja oikealle. Nämä sujuvat meillä melko hyvin, kunhan vain seuraamisesta saataisiin ongelmat kitkettyä.
Kolmansissa treeneissä aloimme harjoittelemaan myös hyppäämistä esteen yli ja se ei mennyt meillä ihan nappiin. Nelma aristi estettä sen verran, että löi heti jarrut pohjaan, kun oltiin tarpeeksi lähellä estettä. Saatiin kuitenkin jokaisella kolmella kierroksella lopulta kannustuksien ja hihnasta vetämisen avulla neiti esteen yli, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Tämäkin kuitenkin tulee kovasti harjoiteltavien asioiden listaan, mutta minun onneksi ala-asteen keppihevosajoiltani on jäänyt kolme itsetehtyä ja säädettävää puuestettä, joiden avulla voimme harjoitella.
Tällaisia juttuja ollaan siis tähän mennessä käyty, harjoiteltu ja tullaan harjoittelemaan jatkossakin. Ja jatkosta puheen ollen, tulen varmasti kertomaan blogiin jatkossa enemmän eskarijutuistamme ja harjoitteluista, joten pysykäähän kuulolla, jos kiinnostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti