Seuraamista, paikallaan oloa ja kapulan pitoa

Heippa! Reilu kaksi viikkoa sitten meillä oli Nelman kanssa viimeiset tokon ala-asteen harjoitukset ja seuraavana määränpäänä ois lukio (joo, tiiän oon ihmetelly itekki missä yläaste oikein on). Ennen lukioon vaadittavien taitojen harjoittelua, ajattelin kuitenkin pitää pienen hengähdyksen treenailusta ja toki myös kertoa tänne blogiin meidän ala-asteesta.

Ala-aste oli päällisin puolin eskarissa opittujen asioiden vahvistamista ja ns. soveltamista haastavempien juttujen parissa. Kertailimme esimerkiksi istu, maahan ja seiso, mutta eskarista poiketen harjoittelimme näissä paikalla olemista. Istuessa paikallaan olo sujuu meillä parhaiten, kun taas maaten huonoiten. Nelma oppi vasta vikoissa ala-asteen treeneissä, että ulkonakin voi makoilla paikallaan, vaikka minä en kyyki vieressä.

Seuraamisesta tuli meidän molempien lemppari. Se sujuu hyvin ja opettelemamme 360 asteen pyörähdykset ovat tosi kivoja Nelmankin mielestä. Koiran puolelle kääntyvät pyörähdykset ovat kuitenkin ongelma. Nelma ei mitenkään tajua, miten hänen korkeutensa muka pystyisi pyörimään itsensä ympäri. Mutta eiköhän me sekin harjoitella kunnolla tässä ajan kanssa.

Seurauksessa pyörähtämisen lisäksi opettelimme myös paikallaan pyörähtämistä ja tämä onnistuu jo ihan hyvin. Nelman vasen on kuitenkin vähän heikompi kuin oikea, mutta sekin paranee treenillä.

Otimme myös kapulan pitoa, joka osoittautui hyvinkin hankalaksi. Meidän neitiä ei nimittäin mauttomat puukapulat kiinnosta. Kolmella kerralla taidettiin ottaa kapulan pitoa ja kahdella ensimmäisellä Nelma ei millään suostunut ottamaan kapulaa suuhunsa. Viimeisellä kerralla sujui jo paremmin, mutta eiköhän tytsy alkanut puremaan sitä vähän. Onneksi tätäkin voi harjoitella kotona. Pitää ilmeisesti ostaa toko-kapula jossain vaiheessa.

Parhaiten onnistui kaikissa treeneissä luoksetulo, joka oli eskarissa meillä yksi heikoimpia. Ekoissa ala-asteen treeneissä mulla oli ihan varmat fiilikset, että Nelmalla menee taas monta minuuttia tulla luokseni ensimmäisen kutsumisen jälkeen, mutta niin se vain yllätti ja juoksi suorinta tietä minun luokseni. Tämä toistui joka treeneissä, kun harjottelimme luoksetuloa. Harjoittelimme myös luoksetuloa siten, että koira istuu eteen ja tämäkin sujui oikein hyvin alusta alkaen ja taidettiin ekalla kerralla saada ohjaajalta kehujakin.

Jokatapauksessa mukavaa oli ja uutta opittiin, vaikka parit treenit jäikin sen Nelman jalkakipuilun takia välistä. Inspiraatiota on harjoitteluun ja on niin ihana nähdä, miten oman koiran koulutus etenee.

Lukioon valmistautumisen aloitan luultavasti vasta joulu- tai tammikuussa, ja postaus-suunnitelmieni mukaan, ekat treenipostaukset taitavat tulla vasta ensi vuoden puolella (ellei tule pakottavaa tarvetta puhua niistä sitä ennen).