Elän elämäni hirveimpiä aikoja

Hei... pahoittelen, ettei viime viikolla tullut postausta. Isäni ja Roope olivat lauantaina metsällä ja Roope loukkasi sielä jalkansa. Roope siis kulki kolmella jalalla vasen takanen ylhäällä, mutta kun jalkaa tunnusteli, ei poika reagoinut ollenkaan. Isäni soitti eläinlääkärille, joka oli kyseisenä päivänä menossa navettakeikalle Enontekiölle, joten pääsimme vasta sunnuntaina tutkituttamaan Roopen. Ajattelin, että kirjoitan sunnuntaina käynnin jälkeen postauksen, mutta diagnoosi ja siihen liittyvät toimimis-vaihtoehdot eivät antaneet minulle voimia muuta kun itkeä.

Sunnuntaina saimme eläinlääkäriajan kello 14:00. Eläinlääkäri tunnusteli jalkaa ja päätti, että annetaan Roopelle rauhottavia jalan tutkimista varten. Kun Roope väsähti, eläinlääkäri alkoi tutkia polven liikkeitä ja polvi kääntyi liikaa. Eläinlääkäri sanoi jo siinä vaiheessa epäilevänsä ristisiteen revenneen/menneen poikki, hän kuitenkin päätti kuvata Roopen röntgenissä poissulkeakseen murtumat tms. Kuvissa ei näkynyt poikkeavuuksia, joten eläinlääkäri vahvisti diagnoosinsa ristisiteestä. Siitä se kamaluus sitten alkoi...

Vaihtoehtoina: 700-900€ leikkaus, joka ei tuo metsäkoiraa takaisin, mahdollisesti jopa 2000€ leikkaus, joka onnistuessaan voi saada Roopesta vielä metsäkoiran ja viimeisenä se pahin, lopetus.

Roopen herätyspiikin ja herättelyn jälkeen lähdimme kotiin isäni ja hyvin tokkuraisen koiran kanssa. Veimme Roopen autotalliin toipumaan ja siellä sen tajusin. Rakas ja aina niin energinen, ensimmäinen perheessämme minun elämän aikana ollut, koira makoilee siinä lääketokkuroissaan polven ristiside suomeksi sanottuna paskana ja odottelee päätöstä siitä, saako enää jatkaa elämäänsä terveenä, ollenkaan vai joutuuko mahdollisesti elämään koko loppuelämänsä jonkunlaisen kivun kanssa.

Näitä kysymyksiä isänikin (ja tietenkin minä ja äitinikin) on miettinyt Roopen kohdalla, mutta päätöstä ei ole tietääkseni vielä lukittu. Tämä on kyllä kieltämättä yhdenlaista helvettiä odotella päätöstä, mutta minä olen yrittänyt varautua pahimpaan, koska isäni puheiden perusteella lopetus on vahvimmalla sijalla, ihan vain Roopeakin ajatellen ja ymmärrän sen kyllä, nimittäin tuo kalliimpi leikkaus ei taida olla edes vaihtoehto(kai).

Nyt voin kuitenkin vain odotella ja nauttia mahdollisesti viimeisistä hetkistä maailman tärkeimmän koirapojan kanssa.