Tämä blogi hiljenee...

Hei, olen päättänyt lopettaa tämän blogin kirjoittamisen. Minulla ei ole riittävästi asiaa koirablogiin, joten olen tullut siihen tulokseen, että ei ole mitään järkeä yrittää pitää tätä elossa väkisin.

Bloggaamista en kuitenkaan ole lopettamassa ja koirajutuistakin haluan päivitellä, joten olen perustanut uuden blogin nimeltä Unelmapäissään. Tämä uusi blogi kertoo mun elämästä, itseni kehittämisestä ja matkastani kohti erilaisia unelmiani. Blogissa aion myös kirjoitella koirajuttuja silloin tällöin, mutta se jää sivummalle juurikin sen takia, ettei asiaa tarvitse tyhjästä keksiä. Kirjoitan kuitenkin aina silloin tällöin muun muassa meidän rallytokoharrastuksesta sun muusta, mistä nyt milloinkin tekee mieli kirjoittaa.

Kiitos, kun olet jaksanut seurata blogiani ja nähdään uudessa blogissani, jos sen tyyppinen sisältö kiinnostaa! :)

UUSI BLOGINI: https://unelmapaissaan.blogspot.com/


En poista kuitenkaan tätä blogia, joten tämä jää tänne luettavaksi ja eihän sitä tiedä jos joskus tulevaisuudessa elämästäni löytyy enemmänkin koira-aiheista kirjoitettavaa ja elvytän tämän taas eloon!

Mitä meidän syksy tulee pitämään sisällään?

Heippa! Nyt kun koulut ovat alkaneet ja syksy lähenee niin ajattelin pohtia vähän tulevaa ja kertoa teille meidän tämän syksyn suunnitelmia. Minulla lähenee kahden aineen kirjoitukset lukiossa, joten syyskuun loppuun asti bloggaaminen ei ole ensimmäisenä mielessä, koska luku-urakkaa riittää. Olen ajatellut kuitenkin, että harrastaminen ja ulkoilu on hyvää vastapainoa lukemiselle, joten olemme Nelman kanssa mukana jopa kahdella eri kurssilla.

Ensimmäisenä on jo heinäkuussa alkanut rally-toko, jossa olemme käyneet vain kerran, vaikka treenejä onkin ollut. Nelman jalka alkoi oireilemaan, joten emme päässeet pariin viikkoon treenailemaan ja muut kerrat ovat peruuntuneet joko ohjaajan puolelta tai minun muiden syideni takia. Huomenna olis kuitenkin tarkoitus taas mennä treeneihin ja toivotaan, että se ei nyt pääse peruuntumaan. Otetta en kyseisestä lajista ole vielä saanut, mutta aion kertoa ajatuksiani tänne blogin puolelle, kun saan jonkunlaisen mielipiteen muodostettua.

Toisena kurssina meillä on jo tuttu tottelevaisuuskoulutuksen ala-aste, jonka olemme jo kerran käyneet, mutta seuraavaksi haastavamman toko-kurssin vaatimustaso on meille vielä liian korkea. Ilmoittautumisena tämä oli jo kolmas kerta, mutta keväällä emme päässeet kertaakaan treenailemaan, koska Nelman jalka meni silloin kipeäksi ja sitä ei viitsinyt viedä sinne rasitettavaksi. Nyt kuitenkin jalka tuntuu olevan hierontojen jälkeen kunnossa, joten eiköhän me tällä kertaa päästä tokokentillekin.

Lonkkakuvissakaan ei ole ehditty vielä käymään, joten nekin olisi tarkoitus hoitaa tässä syyskauden aikana. Jalkakipu on lähtenyt hieronnan ansiosta, mutta on se silti hyvä katsoa, minkälaiset lonkat neidillä on, niin tietää mahdollisien tulevien kipuilujen kohdalla lonkkienkin tilanteen.

Millaisia syksysuunnitelmia muilla on?

Pesuhommia, mökkeilyä ja treenitauon jälkeistä tokoilua

Heippa! Tänään päätin tulla kertomaan teille Nelman kuulumisia.

Meillä täällä, ja ilmeisesti koko Suomessa, on ollut nyt koko heinäkuun super lämmintä ja mittarissa on ollut melkein joka päivä noin 30 astetta jopa sisälläkin, ja tästä johtuen en ole kauhesti mitään puuhaillut Nelman kanssa.

Jalka on voinut hyvin ja se ei ole ontunut vieläkään ensimmäisen hierontakerran jälkeen ja vaikka Rimadyl-kuurikin oli vain sen viikon, niin senkään jälkeen ei ole ontumista esiintynyt. Olen todella helpottunut, että vaiva näytti hoituvan ainakin pahimman kivun osalta pelkällä hieronnalla, mutta tottakai lonkkakuvat otetaan siitä huolimatta.

Ollaan me myös vähän treenailtu, nimittäin eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja menin ulos muistelemaan vähän tokojuttuja Nelman kanssa. Sujui muuten super hyvin pitkän tauon jälkeen. Harjoiteltiin pääasiassa seuraamista sekä vasemmalla että oikealla puolella ja molemmat meni hienosti. Oikealla seuraaminen toki hieman heikommin ja varsinkin vasemmalle kääntyessä Nelma meinasi joka kerralla vaihtaa puolta käännöksen aikana. Harjoiteltiin myös paikallaan oloa ja luoksetuloa ja nämäki meni oikein hyvin. Lopputaivutteluksi otin vielä vähän pentuagista tuttua kepin kiertämistä ja alkukankeuden jälkeen sekin saatiin sujumaan oikein mainiosti. Täytyy kyllä useammin treenailla kotona, kun tuo pelkkä puoli tuntiakin antaa jo niin paljon sekä koiralle, että itselle.

Lenkkeily on jäänyt hieman vähemmälle, kun päivät ovat olleet niin kuumia, mutta iltaisin oon pyrkiny käyttämään pikkulenkin ja päivisin ollaan pari kertaa käyty läheisessä rannassa virkistäytymässä kahlailun merkeissä. Meidän Nelmakun ei vielä uimahommia oikein suosi, kun ei uskalla vielä syvemmälle edetä. Ulkoilua on kuitenkin ollut vähintään pari tuntia joka päivä, kun Nelma on laitettu pihalle joko narun päähän tai sitten irti, jos joku on sitä siellä vahtimassa.

Tänään neiti pääsi kaunistautumaan, kun päätin pestä sen. Ei tuo Nelma kauheasti tykkää pesuhommista, mutta aina se kuitenkin sujuu ongelmitta, mitä nyt neiti yrittää paeta suihkua vaatimattomasti, mutta minun onneksi pesuhuoneemme ei ole kovin iso ja Nelmaa on myös tarvittaessa helppo siirrellä.

Ainiin ja käytiinhän me mökilläkin tuossa viikko sitten tyttöporukalla (minä, siskoni, äitini ja Nelma). Nelma sai olla irti, mutta eipä se kauheasti yksikseen rehkinyt, kun Raiku ei ollut mukana, mutta kävi se vähän kahlomassa rannassa aina välillä ja sitten käytiin lenkillä mökkitiellä ja neiti sai sielläkin olla irti. Otin myös neidistä ja auringonlaskusta kuvia, mutta niitä taidan julkaissa vasta myöhemmin tänne blogin puolelle.

Tokon alkeita tulevan mettäkoiran kanssa

Heippa! Sanoin pari postausta sitten, että voisin joku päivä kirjoittaa siitä, kun olimme Raikun kanssa leikkikoulu-nimisellä tokokurssilla, ja ajattelin kertoa siitä nyt.

Toukokuussa päätin haastaa itseni ja ilmoittauduin tokokurssille Raikun kanssa. Ajattelin, että meidän villikkoon täytyy saada vähän rotia ja en halunnut, että Raikun kanssa käy sama kuin Roopen kanssa. Roope nimittäin oli aivan mahdoton tuntemattomien koirien läheisyydessä.

Jo ensimmäiset treenit osoittivat, että ei ole syytä katua osallistumistamme. Toki aluksi pystykorvamaiseen tapaan haukuttiin kovasti, mutta parin kieltämisen jälkeen poitsu osasi olla jo hiljaa. Ensimmäisissä treeneissä Raiku juoksi useaan otteeseen minua ympäri ja aina kun pyysin siltä huomiota, loikkasi se päälleni kuin mikäkin villikko. Treeni treeniltä näytti jo paremmalta.

Istuminen alkoi onnistua jo ekoissa treeneissä, toki sitä oltiin jo harjoiteltu kotona ennen niitä. Luokse tulo onnistui joka kerralla super hyvin ja tämä onkin aivan huippu juttu, tärkeä taito kun on. Maahan meneminen oli alkuun hieman hankalaa ja varsinkin siellä pysyminen oli liikaa malttamattomalle nuorelle, mutta yllättävän nopeasti sekin alkoi luonnistua. Kyllä se vain niin on, että nuorena oppimismotivaatio on aivan katossa. Seisominen on sujunut ihan ok, mutta oikeanlaista asentoa emme kyllä ole saaneet vielä tähänkään päivään mennessä (tosin Raikun kanssa treenailu on jäänyt aika vähäiseksi leikkikoulun loputtua), kaikista suurin haasteemme kuitenkin on seuraaminen, se ei millään tunnu onnistuvan, mutta pitää kotona jatkaa treenailua. Joka tapauksessa olen ylpeä meidän nuoresta pojasta, niin hyvin se oppi olemaan välittämättä muista koirista ainakin siellä tokokentällä.

Tätä postausta kirjoittaessani sain pienen motivaatiopiikin aikaiseksi ja haluttaisi alkaa touhuamaan enemmän Raikunkin kanssa jatkossa, isäni kun ei kuitenkaan treenaile tuollaisia juttuja muutakun normaali arjen lomassa ja metsällä, silloin kun sinne pääsee.

Millaista puuhaa teidän perheen metsäkoirat harrastavat muulloin kuin metsästysaikaan? Ja kiinnostaisiko jatkossakin myös Raikun jutut, kun vielä kotona Nelman kanssa asustellaan?

Koirahierontaa

Heippa! Tänään aattelin tulla kertomaan teille hieman kuulumisia liittyen Nelman jalkakipuiluun.

Nelmalla esiintyi huhtikuussa ensimmäisen kerran kipua oikeassa takajalassa, kyseessä tuntuu olevan rasituskivun tyyppinen ongelma, koska oireilua esiintyy yleensä mökkiviikonloppujen jälkeen, kun Nelma on saanut juosta vapaana ulkona.

Juhannuksena jalka alkoi taas oireilemaan mökillä olon aikana. Se ei kuitenkaan näyttänyt kipeältä enää seuraavina päivinä, kun olimme palanneet kotiin, joten päätin lähteä tutustumaan Nelman kanssa rally-tokoon juhannusviikonlopun jälkeisenä keskiviikkona. About tunnin rally-tokottelujen jälkeen jalka alkoi oireilla, joten ilmoitin siitä treenien vetäjälle. Siinä me sitten pohdimme asiaa ja tutkailimme kipua treenien vetäjän ja erään toisen treenailijan kanssa. Kyseinen treenailija ilmoitti käyneensä koirahierontakurssin ja sanoi, että voisi käydä joku päivä hieromassa ja tutkimassa, voisiko jalassa olla jotain lihasjumia tms. Niimpä sovittiin, että lauantaina kyseinen nainen tulee hieromaan Nelman (ja kyseiset rally-tokoreenit loppuivat siis meidän osalta siihen sillä kertaa).

Hieroja saapui lauantaina kolmen neljän aikoihin, aluksi hän haastatteli minua vähän, jonka jälkeen sitten alkoi hieromaan Nelmaa. Selvisi, että lapaluiden seudulla oli jumia ja vasen (eli ei kipeä) takajalka oli ihan jumissa. Oikeassa (kipeä) takajalassa havaittiin jonkinlaista jumia lihaksessa, joka ilmeisesti kiinnittyy moneen paikkaan muun muassa lonkkaan (muistaakseni). Ihan hieronnan jälkeen Nelma ei laittanut painoa kipeälle jalalle ja loppupäivän se pääasiassa nukkui, koska hieronta tekee koiran väsyneeksi. Sovittiin sitten, että soitamme eläinlääkärille ja pyydämme viikon Rimadyl-kuurin (Rimadyl = tulehduskipulääke).

Emme havainneet kipua lauantain jälkeen ja maanantaina pääsimme aloittamaan Rimadyl-kuurin. Sovimme myös, että hieroja tulee uusintavisiitille about viikon päästä ensimmäisestä. Hieroja tuli sitten käymään perjantaina. Selvisi, että vasemman jalan lihakset eivät enää olleet niin jumissa kuin aikaisemmin, mutta oikeassa jalassa oli vieläkin jonkinlaista jumia, ja Nelma ei oikein halunnut, että kyseiseen kohtaan kosketaan. Hieronnan jälkeen ei ollut ontumista havaittavissa, eikä ole vielä tähänkään päivään asti ollut (viimeisimmästä hieronnasta siis kaksi päivää). Sovimme, että ilmoittelen Nelman ja jalan vointeja, sekä katsotaan, alkaako jalassa esiintyä ontumista tuon lääkekuurin loputtua. Arveltiin, että seuraavan kerran hierotaan varmaan about 2-3 viikon päästä.

Kuulumisia ja suunnitelmia

Heippa, itseäni aivan huvittaa, että kerroin viime postauksessani uudesta motivaatiostani tämän blogin suhteen, mutta silti siitä seuraava postaus (eli tämä) tulee vasta melkein kahden kuukauden kuluttua. Noh, ainakin opin, että blogissa ei kannata hehkuttaa motivaatiosta, vaikka luuleekin sen olevan korkealla.

Nämä vajaat kaksi kuukautta on mennyt hyvin nopeasti, toukokuussa opiskelin koeviikkoa varten ja rentouduin tekemättä yhtään mitään ja tässä kesäkuussa kävin poikaystäväni kanssa ulkomailla, mitä ennen vietimme pari päivää Vantaalla ja nyt juhannuksen vietimme perheen kanssa mökillä. Toki myös koiruuksia on mahtunut mukaan, Nelman kanssa olen lenkkeillyt kotona ollessani ja Raikun kanssa olen selviytynyt tottelevaisuuskurssista, josta aion kirjoittaa tässä joku päivä postauksen.

Viime postauksessa puhuin Nelman kipeästä takajalasta, johon eläinlääkäri määräsi niveliä vahvistavaa ravintolisää. Jalka oireili vielä noin kahden viikon verran eläinlääkärikäynnin jälkeen, mutta väheni lähes päivittäin. Kotona ollessa jalka ei ole sen koommin oireillut, mutta mökkiviikonloppujen jälkeen, kun Nelma on päässyt juoksemaan ulkona vapaana Raikun kanssa, se ei varaa sille kokonaan painoa seistessään paikallaan. Liikkeellä ollessaan jalka ei kuitenkaan näytä oireilevan.

Myös neidin toiset juoksut ovat ehtineet olla tässä blogin hiljaiselon aikana. Ne meni kaikin puolin hyvin ja Raikun yrityksistä huolimatta, ei koirat ole päässeet mitään keskenään tekemään. On ollut kokoajan valvovat silmät ympärillä, vaikka eipä tuosta pikkuveijarista taida vielä edes mihinkään olla, hehheh.

Tähän postaukseen haluaisin kuitenkin vielä kuulumisien lisäksi mahduttaa meidän kesäsuunnitelmia, joten toivon, että jaksatte vielä lukea hieman!)

• Käy match show:ssa. Tarkoituksena ois avata mun ja Nelman mätsäri"ura", koska siis neitihän on aivan liian iso virallisiin näyttelyihin, niin tarkoitus ois alkaa kiertämään mätsäreitä.

• Tokoile. Tokoilu on viime syksyn jälkeen jäänyt vähemmälle Nelman kanssa, joten niitä taitoja olisi mukava hioa taas kuntoon. Tulevana syksynä mennään varmaan tokokurssille, niin siellä ois mukava, jos Nelma pysyis ruodussa ja muistais ees jotaki. Raikun kanssaki ois tarkotus vahvistaa leikkikoulussa käytyjä juttuja.

• Pyöräile. Isäni on pyöräillyt sekä Roopen että Raikun kanssa ja kerran olen testannut sitä Roopen kanssa sillon aikoinaan, mutta Nelman kanssa toi ois varmasti tosi mukava lenkkimuoto ja neitiltäkin saatais karistettua samalla nuo pari ylimääräistä kiloa!

• Lonkka- ja selkäkuvat. Tarkoitus ois käydä kuvauttamassa Nelman lonkat ja selkä, jotta saataisiin tietää, johtuuko rasituskipuun taipuvainen jalka esimerkiksi lonkkien huonoudesta tai jonkinlaisesta selkäviasta.

Tässä ois tän kesän suunnitelmia ja syy, miksi tämä ei tullu alkukesästä on yksinkertaisesti se, että mie en oo ees ollu kotona koiruuksien kanssa pariin viikkoon kesäkuusta niin eiköhän tämän nyttekki voi alottaa.

Postauksen kuvat otettu toukokuussa, on täällä Lapissaki tähän mennessä jo vähän vihreämpää :'D

Kipua ja haasteita

Heippa! Sanoin palailevani terveystiedon ylioppilaskokeeni jälkeen, maaliskuun puolessa välissä, takaisin bloggaamisen pariin, mutta päätinkin pidentää taukoani motivaation puutteen vuoksi. Nyt kuitenkin motivaatiota piisaa taas kunnolla, joten nyt on mahtava aloittaa puhtaalta pöydältä ja palata freesinä takaisin bloggaamisen makuun!

Kevät on alkanut ristiriitaisissa merkeissä koirien kanssa. Nelmalla on esiintynyt parina päivänä viime aikoina takajalassa hieman ontumista. Ontuminen ei ole ollut kuin yhtenä päivänä kokoaikaista ja silloinkin neiti oli ollut vasta ollut mökillä ilakoimassa. Kävimme Nelman kanssa viime viikolla eläinlääkärillä ja hän ei nähnyt jalassa mitään akuuttia hätää. Eläinlääkäri kuitenkin suositteli, että kävisimme kuvauttamassa Nelmalta lonkat jossain vaiheessa ja samalla hän määräsi niveliä vahvistavaa ravintolisää. Nyt jalka on taas ollut terveen näköinen ulospäin, mutta esimerkiksi portaita ylösmennessä on välillä hieman vastahakoisuutta (en tiedä johtuuko jalasta vai jostain muusta).

Täällä Sodankylässä on taas vihdoin alkanut kevään tottelevaisuuskurssit ja ilmoittauduin Nelman kanssa ala-asteelle, jossa olimme siis viime syksynäkin, mutta taitoja pitää todellakin hioa ja seuraavaan vaiheeseen eli lukioon meidän taitotasot eivät edes riittäisi. Tämän lisäksi heitin itselleni suuren haasteen ja ilmoittauduin myös Raikun kanssa tottelevaisuuskurssille, leikkikouluun. Tätä päätöstä vähän piti kyllä aluksi pohtia, koska ylienerginen pikkuriiviö ja kärsimätön nuori ei välttämättä ole se kaikkein paras parivaljakko, mutta kyllähän sitä pitää aina välillä haastaa itsensä ja nyt on minun hetkeni tehdä se.

Kurssit starttasivat tämän viikon keskiviikkona. Nelman kanssa ei vielä aloitettu, sillä edellisenä päivänä jalka vaikutti melko kipeältä. Raikun kanssa sen sijaan päästiin ensimmäisiin treeneihin ja johan ne olikin treenit. Lähes kokonaiset puoli tuntia pikkupoika viitsi haukkua ja toinen suosikkipuuha oli sinkoilla puolelta toiselle ja juosta ympäri minua. Mutta olihan sielä lisäksi, ihme kyllä, hyviäkin hetkiä. Esimerkiksi istumista vahvistaessa Raiku oli todella kuuntelevainen ja kyllähän siinä  kieltämättä sydän suli kun pikkuhurmuri napitti minua suklaasilmillään ja istui nätisti paikoillaan, siinä vaiheessa mieleeni juolahti, että kyllä tämä tais olla ihan oikea päätös lähteä tänne. Myös kaiken päätteeksi luoksetulo sujui oikein hyvin. Kyllä sitä sai olla lopuksi ihan vähän ylpeä tuosta meijjän raikulipojasta.

Tuon enempää kuulumisia en taida tähän mahduttaa, että joku jaksaa edes tämän lukea. Lisää meidän menoja myöhemmin ja olipa muuten taas ihana pitkästä aikaa kirjoitella tänne!